sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Kaikki muuttuu elämässä

Istun yksin nojatuolissa yön hiljaisuus on seuranani. Vaimo nukkuu ja tyttäremme on yön poissa kotoa.
Muistelen perheen taivalta tähän päivään. Muistan vieläkin 18 vuoden takaa tyttäremme syntymän ja sen tuskan jääkö hän henkiin. Lääkärit sanoivat että he eivät pysty auttamaan. Jollei tapahdu ihmettä kolmessa vuorokaudessa niin lapsi menehtyy.

Kyseessä oli pulmunaalipaine joka lapsen syntyessä siirtyy keuhkoista sydämeen ja tätä ei tapahtunut lapsellemme. Rukousta ja odotusta. Se voimattomuuden tunne kun ei voi muuta kuin odottaa ja rukoilla Jumalaa tekemään ihmeen.

Ja ihme tapahtui tyttäremme kohdalla. Nyt hän on jo 18 vuotias nuori nainen joka elää aivan normaalia nuoren naisen elämää. Kokeillen omien siipensä  kantavuutta tuulisessa maailmassa.

Emme ole tahtoneet pakottaa häntä tiettyyn muottiin. Emme ole tahtoneet hänestä muiden uskovien ihmisten mieliksi uskonnollista mielisteliää. Olemme kertoneet hänelle pienestä pitäen Jeesuksesta mutta olemme antaneet hänelle vapauden valita. Mutta samalla rukoilen että hän löytäisi Jeesuksen henkilökohtaisesti.

Mutta me vanhemmat olemme kriisissä avioliittomme kanssa. Nyt olemme jo paljon kahdestaan  tyttäremme menessä omia menojaan. Miten vaikea hyväksyä se tosiasia että olemme jäämässä kahden ja miten alamme elämään avioliittoa uudella tavalla jossa lapsi ei ole enää keskipisteenä. Olemme ehkä tehneet siinä virheen että emme ole hoitaneet avioliittoamme kovin hyvin.

Huomaan että emme osaa keskustella kovin hyvin. Huomaan että me molemmat vähän niin kuin pakenemme toisiamme. Huomaan että olemme tuuliajolla tällä hetkellä. Huomaan että tarvitsemme Jumalan ihmettä avioliittoomme.

En tahdo olla hurskas. Voisin enempi huomioida vaimoani. Voisin laittaa itseäni enempi likoon avioliitossa.
Avioliitto joka miehen ja naisen välinen liitto pidetään monesti uskovien kesken niin itsestään selvyytenä. Mutta itsestään selvyys on petosta. Petosta itseään, puolisoaan ja Jumalaa kohtaan.

Miksi niin monet uskovatkin eroavat? Onko silloin eletty todeksi sitä mitä alttarilla kerran on luvannut puolisolleen? Rakastaa myötä- ja kuin vastamäessä. Jotekin koen että sielunvihollinen on päässyt moneen avioliittoon sotkemaan puolisoiden välejä. Miksi? Ehkä siksi että on valvottu kaikkea muuta niin paljon että omalle avioliitolle ei ole jäännyt aikaa.

Monet uskovat elävät kylmää avioliittoa olemalla naimisissa vain siksi että kerran on menty naimisiin niin tässä pysytään. Mutta onko se Jumalan tahto että olemme naimisissa hampaat irvessä? Ei! Hän tahtoo että rakkaus kukoistaa vielä 20 vuoden jälkeenkin.

Rakkaus muuttaa kyllä muotoaan avioliiton aikana mutta perusasia ei muutu. Rakkaus on enempi tahdon asia kuin tunteella eletty avioliitto. Tunteet ovat kyllä hieno asia ja on hieno tuntea rakkautta. Mutta rakkaus on lupaus. Lupaus tehdä kompromissejä, lupaus luopua omista itsekkäistä päämääristä ja lupaus elää avioliitossa kunnes kuolema erottaa.

Toivon ja rukoilen omaan avioliittoon Jumalan läsnäoloa että oppisimme elämään uudella tavalla yhdessä oloa. Oppisin löytämään uusia asioita avioliitostamme. Oppisin näkemään vaimoni matkakumppanina  löytöretkellä joka avioliitto on. Löytöretkellä jossa voi löytää uudelleen kadotettuja asioita ja hetkiä. Hetkiä jotka antavat voimaa kun myrsky käy yli avioliiton. Että yhdessä osaisimme hakeutua turvasatamaan suojaan yhteisillä ponnistuksilla nähden tulevaan päämäärään taivaaseen jossa ei ole aviokriisejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi

Paras etukortti

Jos sinulle tarjotaan etukorttia jolla saat huomattavan alennuksen niin todennäköisesti sinä otat sen. Näin sinut kirjataan asiakasrekisteri...